viisi taiteilijaa

Matti Suuronen

 Futuro

Matti oli suomalainen arkkitehti kenen kansainvälisestikin tunnettuin työnsä on lujitemuovista valmistettu Futuro-talosarja. Hän valmistui Teknillisestä Korkeakoulusta 1961 ja perusti pian oman toimiston, Casa Finlandian. Hän suunnitteli Gulfin huoltamoita, kioskeja, omakoti- ja rivitaloja ja myös julkisia rakennuksia.

Futuron herättämän kansainvälisen kiinnostuksen imussa Polykem Oy lanseerasi kokonaisen sarjan Matti Suurosen suunnittelemia muovirakennuksia. Tähän Casa Finlandia -sarjaan kuuluivat huoltoasema CF-100/200, kioski CF-10, sekä asuin- tai liikerakennus Venturo.

Casa Finlandia -tuotteiden yhteisenä nimittäjänä oli ajatus tehdä sarjavalmisteisia, kestäviä, helposti kuljeteltavia ja pystytettäviä rakennuksia. Yksi sarjan säilynyt huoltoasema rakennus on Vantaan Simonkylässä.

Mun mielestä kaikki Matin suunnittelemat rakennukset on niin hienoja. Haluisin asuu jossain niistä.., vaikka tommoisessa Futurossa keskellä metsää. Tämmöset retro jutut kuuluu mun estetiikkaan. Nää on ihanan värisiä, muotoisia ja hauskoja. Ärsyttää kun Matti on niin aliarvostettu ja sen wikipedia sivu tosi lyhyt. Se teki jotain ihan erilaista ja ikonista, mutta silti en koskaan kuule kenenkään puhuvan Matista. 

Danny (Ilkka Lipsanen)

On suomalainen laulaja, yrittäjä ja musiikkineuvos. Hänen levyjään on myyty noin 600 000 kappaletta ja hänen on katsottu aloittaneen show-kulttuurin Suomessa. Vuodesta 1966 Danny on johtanut omaa ohjelmatoimistoaan nimeltä D-tuotanto. Hän on toiminut esiintyviä taiteilijoita edustavan Solo ry:n puheenjohtajana ja Gramexin hallituksen jäsenenä. Dannylle on myönnetty Suomen Leijonan ritarimerkki vuonna 1996 ja Iskelmä-Finlandia-palkinto vuonna 2018.
Mä oon salaa Danny fani... ja mun lempibiisit siltä on Kauan, Vai niin, vai niin ja Se eikö todista, että muutuin. Tykkään Dannystä koska se oli nuorena niin komea, sillä on hyvii biisei ja se on suomalainen legenda. Voisin antaa munuaisen että pääsisin takaisin vuoteen 1968 katsomaan Dannyn Rock Side Storyn livenä. Rakastan 60- ja 70-lukua niin paljon, että on vain loogista tykätä Dannystä.

Kirka (Kirill Babitzin)

oli suomalainen laulaja ja yli 754 000 myydyllä levyllään Suomen neljänneksi eniten myyty sooloartisti. Hänen albumiaan Surun Pyyhit Silmistäni on myyty yli 214 000 kappaletta, joka tekee siitä Suomen kolmanneksi myydyimmän albumin. Kirka kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi. Kirka ryhtyi Kesällä 1962 The Creatures -yhtyeen solistiksi.Vuonna 1967 ilmestyi Love Recordsin julkaisemana Kirkan ensimmäinen single ”Anna suukko vain / Silloin ihminen kaunein on”. Yhtyeen hajottua Kirka siirtyi ensin Mosaic -yhtyeeseen, ja sen hajottua hän päätyi The Islanders -yhtyeeseen.
Aloin kuuntelemaan Kirkaa kun sain sukulaisilta vinyyleinä ja siellä oli paljon hänen levyjään. Rakastan Kirkan ääntä, Beatles covereita ja tietenkin sen omia biisejä. Kirka oli muutenkin todella söpö sillon nuorena... ja se keikkaili Dannyn kanssa. En osaa selittää mun arvostusta tätä miestä kohtaan, mutta IHAILEN SUURESTI.

Sammy Babitzin (Aleksandr Babitzin)

Oli suomalainen muusikko. Sammy  aloitti laulu-uransa 1960-luvun alussa The Steelers -yhteessä. 1960-luvun puolessa välissä hän toimi Leo Lindblomin yhtyeessä toisena solistina taiteilijanimellä "Sammy-boy". Hän levytti ensimmäiset singlensä 1966, mutta ne jäivät vähälle huomiolle. Ensimmäiset menestyksensä ("Lilja, ruusu ja kirsikkapuu" ja "Mrs. Robinson") hän levytti vuonna 1970, ja nekin olivat duettoja pikkuveli-Kirkan kanssa.

Sammy voitti vuoden 1972 Syksyn Sävelen ylivoimaisesti kappaleella "Daa-da daa-da", minkä jälkeen hänestä tuli yksi Suomen suosituimmista artisteista. hän osallistui myös Suomen Euro­viisu­karsintoihin vuonna 1973 laululla "Riviera". Muita hänen menestyneitä kappaleita ovat esimerkiksi "Kuin tuhka tuuleen" ja "Pikku-Kallen päivän huuli". Sammy ei ehtinyt julkaista yhtäkään albumia, mutta kuoltuaan autokolarissa, häneltä kesken jäänyt levy päätettiin julkaista ja se myi kultaa.

Sain vasta eilen tietää Sammyn olemassaolosta (jos noin voi sanoa...) kun selasin Kirkan wikipedia- ja nettisivua, mutta perkele sillähän on hyviä biisejä ja sekin oli söpö. Tälläkin hetkellä kuuntelen Sammyn biisejä ja harmittaa että sen elämä loppu niin nuorena eikä se ehtinyt tekemään lisää musiikkia. En tiedä, kai noi tommoset vähän pitemmät pörrö hiukset vetää mua puoleensa. Tää äijä vaan vaikuttaa tosi symppikseltä. Ihailen näitä 60-70 luvun kiiltokuva poikia kun haluisin ite olla tommonen.

Yrjö Kukkapuro

on suomalainen sisustusarkkitehti ja muotoilija. Hän on suunnitellut paljon huonekaluja, joista tunnetuimpia ovat Karuselli-tuoli ja Ateljee-sohvaryhmä. Hän toimi Taideteollisen korkeakoulun professorina vuosina 1974–1980 ja koulun rehtorina vuodet 1978–1980. Hänen suunnittelemia esineitä on esillä pysyvässä näyttelyssä New Yorkin Museum of Modern Artissa ja Lontoon Victoria and Albert Museumissa. Vaikka suomalainen muotoilu joutui 1960-lopulta alkaen kilpailemaan hyvälaatuisten tuontitavaroiden kanssa, Kukkapuro säilytti innovatiivisen ja ergonomiaan pohjautuvan työotteensa. 1980-luvulla hän herätti huomiota Experiment-huonekalusarjalla ja iloisen värikkäillä kalusteilla. Myöhemmin Kukkapuro toimi Avarten pääsuunnittelijana. 

Vuonna 1966 Yrjö Kukkapurolle myönnettiin Lunning-palkinto , 1970 valtion taideteollisuuspalkinto, 1983 Pro Finlandia -palkinto ja 1995 Kaj Franck -muotoilupalkinto. Vuonna 2001 Taideteollinen korkeakoulu promovoi Kukkapuron kunniatohtoriksi. Lokakuussa 2017 Kukkapurolle myönnettiin Suomi-palkinto.

Pidän hänen huonekalujensa muodosta ja väreistä. Tää on taas tää mun 60-luku pakkomielle. Ne on vaan erilaisia ja nerokkaita. Tykkään Yrjön nimestä... Yrjö Kukkapuro... niin ihana!